Vieraan kielen oppiminen tuntuu monista hyvin haastavalta. Koulussa on saattanut olla vaikeuksia oppia edes pakollista englantia ja siitä on jäänyt virheellinen käsitys “minä en opi kieliä”. Kouluaikojen oppimisvaikeuksille on todellisuudessa kuitenkin muita syitä kuin se, että “en opi”. Kaikki voivat oppia vierasta kieltä. Vieraan kielen oppimista saattavat vaikeuttaa monet oppijasta riippumattomat asiat tai yleiset oppimisvaikeudet, kuten lukivaikeus, mutta nekään eivät ole este vieraan kielen oppimiselle. Ainoa vaatimus on motivaatio. Ilman motivaatiota minkä tahansa asian oppiminen on vaikeaa.

Vieraan kielen oppimisprosessi on hidas. Sujuvaa kielitaitoa ei saavuteta kuukaudessa eikä kahdessa, se vie vuosia. Kuitenkin peruskielitaidon voi saavuttaa kohtuullisen lyhyessäkin ajassa. Se riippuu luonnollisesti monesta tekijästä kuten opiskeluun käytettävästä ajasta. Joka tapauksessa kannattaa alusta alkaen olla kärsivällinen eikä itseltään pidä vaatia liikaa. Sen lisäksi, että oppimisprosessi on hidas, se on myös epätasainen. Oppimisessa on vaiheita, jolloin kielitaito tuntuu edistyvän vauhdilla, mutta välillä on vaiheita, jolloin kielitaito tuntuu jämähtäneen paikoilleen tai jopa menevän takapakkia. Nämä kaikki vaiheet kuuluvat luonnolliseen kielen oppimisprosessiin. Tärkeää on myös ymmärtää, että jokainen on erilainen oppija eikä omaa oppimisprosessia pidä verrata muihin.

Jotta vierasta kieltä voi oppia kunnolla, sitä on sekä opiskeltava että sille on altistuttava. Opiskelulla tarkoitan perinteistä kouluoppimista eli kielioppirakenteita ja sanastoa jne., ja altistumisella kielikylpyä eli kontaktia kieleen. Mutta kumpikaan ei yksin riitä. Aikuinen ei opi kuten lapsi, joten pelkkä kielikylpy ei riitä, eikä ilman kielikylpyä kehity kielikorvaa, joka on välttämätön sujuvan kielitaidon saavuttamiseksi.

Moni sanoo, että kun vaan pääsee matkustamaan kielen alkuperämaahan, kielen oppii noin vain. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Monet ulkomailla asuvat ihmiset eivät puhu paikallista kieltä lainkaan tai puhuvat sitä hyvin heikosti. Se johtuu siitä, että vieras kieli ei tartu pisaratartuntana, aikuinen tarvitsee oppiakseen muutakin. Alkuperämaassa on tietysti helpompi altistua kielelle, se tulee vastaan heti kun astuu ovesta ulos, ja kieltä pääsee harjoittelemaan helposti käytännössä. Nykyään ei onneksi tarvitse sen takia pakata matkalaukkua, vieras kieli ja kulttuuri löytyvät nopeasti myös tietokoneruudulta. Kulttuuri onkin yhtä tärkeä kuin kieli, koska ei ole kieltä ilman kulttuuria. Jos ei kulttuuria tunne, ei myöskään osaa kunnolla kieltä.

Monet ulkomailla asuvat opiskelevat kohdemaan kieltä opettelemalla fraaseja ulkoa ja matkimalla paikallisten puhetta. Ainoa oppikirja on sanakirja. Näinkin voi saavuttaa kielitaidon, jolla tarvittaessa pärjää, mutta todella sujuvaa kielitaitoa ei saavuteta koskaan. Ilman kunnollista käsitystä kielen rakenteista on erittäin vaikeaa tuottaa itse muuta kieltä kuin sitä, joka on joskus tarttunut korvaan. Tällaisessa oppimisprosessissa tulee omaksuttua myös paljon virheitä, joista myöhemmin on hyvin vaikea päästä irti.

Hyvä äidinkielenkin hallinta vaatii opiskelua ja vieraan kielen hallinta luonnollisesti vielä enemmän. Kielen muodollisesta analyysista ja kielioppisäännöistä hyötyvät kaikki. Kielioppi tekee kielestä loogisen. Kun oppija ymmärtää miksi näin sanotaan, oppiminen helpottuu. Kieliopin opiskelua voi verrata talon rakentamiseen: kielioppi on talon perustukset. Kun perustukset ovat kunnossa, talo rakennetaan nopeasti ja kerroksia voi olla kymmeniä. Ilman kunnollisia perustuksia hyvä jos yksi kerros uskalletaan rakentaa.

Kieliopilla rakennetaan kuitenkin pelkät perustukset. Talon muut kerrokset vaativat paljon muutakin eli sitä jatkuvaa kontaktia kieleen. Kieltä on kuunneltava ja luettava, jotta korva tottuu kieleen. Kieli on sanastoineen ja rakenteineen niin laaja järjestelmä, että ilman kielikorvaa kieli ei “automatisoidu” ja sujuva kommunikointi on mahdotonta. Suullinen kommunikointi on spontaania eikä silloin ole aikaa pohtia, miten tämä verbi taipuu. Ilman kielellistä “inputtia” ei myöskään sanavarasto kasva tarpeeksi laajaksi. Pelkkä sanojen ulkoa opetteleminen ei auta pitämään niitä pitkäkestoisessa muistissa.

Moni sanoo olevansa liian vanha oppimaan vierasta kieltä, mutta vieraan kielen opiskelulle ei ole yläikärajaa. En tiedä yhtään tutkimusta, joka tukisi sitä väittämää, että korkea ikä korreloi huonomman kielen oppimisen kanssa. Iäkäs ihminen saattaa oppia eri tavoin kuin nuori ja tarvita enemmän aikaa, mutta siitä huolimatta vierasta kieltä kannattaa vanhanakin opiskella, koska se hidastaa kognitiivisten perustoimintojen heikkenemistä. 

Aikaisemmin olen listannut useita syitä miksi vierasta kieltä kannattaa opiskella. Kuka tahansa voi oppia vierasta kieltä ja hankkia tarvitsemansa kielitaidon. Kaikki eivät tarvitse pilvenpiirtäjää, monelle riittää yksikerroksinen pikkutalo. Perustukset kannattaa kuitenkin tehdä hyvin, jos vaikka joku päivä tulisi tarve rakentaa lisäkerroksia.

Categorías: Novedades